Viime viikonloppuna istuin yksin bussissa lukien
kehitysyhteistyöhankkeen hankesuunnitelmaa, söin nepalilaisessa ravintolassa
aikuisten kesken, söin kaksi aamupalaa aivan rauhassa, vietin kaksi kokonaista
päivää aikuisseurassa ja opiskelin mielenkiintoisia aiheita kehitysyhteistyöstä
ja hankehallinnosta. Aika outoa kotiäidille.
Viikonloppu oli jälleen kerran erittäin onnistunut ja opin
paljon mielenkiintoisia asioita. Erityisen kiinnostavaksi koin aiheen
kehitysyhteistyöprojektien kestävyydestä: Mitä sitten kun hanke loppuu? Miten
varmistamme, että hankkeen hyödyt jatkuvat myös tulevaisuudessa? Miten saada
paikalliset ihmiset sitoutumaan hankkeen tavoitteisiin? Eri keinoja kestävien
hankkeiden toteuttamiseen on useita, mutta tärkeintä tässä on varmasti
suunnitella, pohtia, toteuttaa ja arvioida hanketta aidosti paikallisten
ihmisten kanssa yhdessä sekä suunnitella hanke huolellisesti –hyvin suunniteltu
on puoliksi tehty, vai miten se menikään? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti