Lähtövalmisteluja

Lähtöön on aikaa suunnilleen puoli vuotta. Tosi paljon on kaikkea muistettavaa ja valmisteltavaa. Ainakin seuraavat asiat on tehtävä ennen lähtöä:

- Ilmoittautua kevään espanjan kursseille

- Varata aika lääkäriin ja hammasläääriin

- Aikaistaa lapsen 3 -vuotisneuvola

- Ottaa rokotukset

- Matkavakuutuksen ottaminen

- Lentojen osto (Nicaragua-Argentiina-Suomi)

- Budjetin tarkentaminen

- Kepaan vahvistuslomake

- Kepaan kopio matkalipusta ja vakuutuksesta

- Matkustusilmoitus ulkoministeriöön

- Asunnon vuokraaminen?

- Läksiäiset/ synttäribileet

Que tenemos que hacer antes de irnos?

Nos iremos en junio (2014) así que aun tenemos casi medio año para prepararnos aunque hay muchas cosas que tenemos que hacer antes:

- Apuntarnos los cursos de español para primavera

- Ir al medico y al dentista

- Adelantar el examen de tres años de nuestro hijo en el centro médico infantil

- Vacunarnos

- Tomar el seguro de viaje

- Revisar los presupuesto

- Mandar papeles oficiales a KEPA (Las copias del billete y los papeles de lo seguro)

- Hacer el aviso para el Ministerio de Asuntos Exteriores

- Alquilar nuestra casa

- Comprar los vuelos (Nicaragua-Argentina-Finlandia)

- Hacernos los pasaportes (para cinco personas de seis)

- Organizar una despedida

”Mä en halua viettää synttäreitä Nicaraguassa!”

Lapsetkin ovat omalla tavallaan innoissaan muutosta. He odottvat lentokoneella lentämistä ja pilvien yläpuolella olemista. Opiskelevat isovanhemmiltaan saamasta espanjankielisestä lasten kuvakirjasta sanoja. Ovat kiinnostuneita etsimään kartoista Nicaraguan ja miettivät, millaista elämä siellä on.

Esikoinen pohtii, miten käy hänen balettituntiensa. Keskimmäinen miettii synttäreiden viettoa Nicaraguassa. Pienin ei vielä ymmärrä tulevasta mitään. Hekin siis omalla tavallaan valmistautivat tulevaan, vaikka eivät vielä tietysti ymmärräkään asiaa täysin.

Onneksi lapsilla on kuitenkin paras kaveri
matkassa mukana: sisko ja sen veli.

Opiskelemassa hankehallintoa ja kehityspolitiikkaa

Viime viikonloppuna istuin yksin bussissa lukien kehitysyhteistyöhankkeen hankesuunnitelmaa, söin nepalilaisessa ravintolassa aikuisten kesken, söin kaksi aamupalaa aivan rauhassa, vietin kaksi kokonaista päivää aikuisseurassa ja opiskelin mielenkiintoisia aiheita kehitysyhteistyöstä ja hankehallinnosta. Aika outoa kotiäidille. 

Viikonloppu oli jälleen kerran erittäin onnistunut ja opin paljon mielenkiintoisia asioita. Erityisen kiinnostavaksi koin aiheen kehitysyhteistyöprojektien kestävyydestä: Mitä sitten kun hanke loppuu? Miten varmistamme, että hankkeen hyödyt jatkuvat myös tulevaisuudessa? Miten saada paikalliset ihmiset sitoutumaan hankkeen tavoitteisiin? Eri keinoja kestävien hankkeiden toteuttamiseen on useita, mutta tärkeintä tässä on varmasti suunnitella, pohtia, toteuttaa ja arvioida hanketta aidosti paikallisten ihmisten kanssa yhdessä sekä suunnitella hanke huolellisesti –hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se menikään? :)

Rokotukset

Varasimme ajan rokotushoitajalle ja aloitimme selvittelemään rokotusasioita. Koska kohdemaata valitessamme otimme huomioon myös terveyskysymykset, tiesimme jo etukäteen ettei Matagalpaan tarvitse kovin monia rokotuksia ottaa. Tarkoituksena on ottaa hepatiittiyhdistelmärokote isälle ja lapsille (äidillä tämä jo on). Lisäksi lavantautirokotetta vielä pohdimme. Lapsetkin ovat olleet lähdöstä omalla tavallaan innoissaan, mutta ensimmäisen rokotuksen jälkeen esikoinen totesi, ettei kyllä lähde mikäli rokotuksia on tulossa vielä lisää…

Uutta oppimassa

Veimme isommat lapset mummolaan hoitoon ja suuntasin viime perjantaina Klaukkalaan mieheni ja nuorimmaiseni kanssa. Koulutuksen aiheina oli kulttuuriin sopeutumista, kehitysyhteistyökysymyksiä, köyhdyttäviä rakenteita, käytännön asioita, sekä terveys- ja turvallisuuskysymyksiä. Paljon uutta asiaa ja muistettavaa. Kuuntelemista, keskustelua, pohtimista, uusia ihmisiä, naurua. Todella antoisaa koulutuksessa oli toisiin vapaaehtoisiin tutustuminen ja heidän kanssaan ajatusten vaihtaminen (sekä toki valmiit ihanat ruoat! ). Oli myös erittäin mielenkiintoista lukea aikaisempien Matagalpassa olleiden vapaaehtoisten tunnelmia ja ajatuksia heidän raporteistaan.

Sunnuntai-iltapäivänä meille kerrottiin terveysasioista kehitysmaissa yleisellä tasolla ja katsoimme jokaisen kohdemaan rokotussuositukset. Miksi viedä pienet lapset kehitysmaahan, jossa on riski sairastua? Tämä on ollut ehkä itselleni eniten mietintää aiheuttanut kysymys. Olemme pyrkineet valitsemaan kohteen niin, että paikka olisi mahdollisimman turvallinen. Rajasimme heti malaria-alueet ja suurkaupungit pois kohdevaihtoehdoistamme. Tämän lisäksi varmistimme, että kaupungissa on tarvittaessa hyvät lääkäriasemat. Tiedostamme, että aina tälläisella reissulla on riski sairastua. Pyrimme olemaan mahdollisimman huolellisia käsihygienian ja ruoan suhteen. Ajattelen kuitenkin, että ulkomaille ei voi lähteä pelkäämään mahdollisia sairauksia. Mikäli jotain tulee, hakeudumme ajoissa hoitoon ja selvitämme tilanteet paikan päällä.

Kokonaisuutena viikonloppu oli ihanaa vaihtelua kotiäidin arkeen. Olimme sopineet, että isä ottaa päävastuun lapsen hoidosta, jotta minä saan keskittyä täysin koulutukseen. Nuorimmaisemme viihtyikin erinomaisesti ja hoitajia ja viihdyttäjiä hänellä riitti muista vapaaehtoisista. Vauvan tehtävä oli vetää taukojumppaa: Neiti potkiskeli selällään maassa ja vapaaehtoiset hänen ympärillään matkien pienen hassuja liikkeitä. Harmi ettei kameraa sattunut olemaan käden ulottuvilla.

Jotenkin viikonloppu sai käsittämään, että reilun puolen vuoden päästä me todella asumme Nicaraguassa. Toisinaan tuntuu, että arki on niin kiireistä, että lähtöä ei ehdi ajatella juuri lainkaan ennen kuin illalla myöhään saatuamme lapset nukkumaan. 

Aprendiendo cosas nuevas

En fin de semana pasado estuvimos en una capacitación de Etvo. Mis hijos mayores se quedaron con sus abuelos y mi marido, yo y la hija menor estuvimos en la capacitación con mi marido y el hijo menor. Los temas que se trataron fueron la adaptación cultural, el funcionamiento de las estructuras que causan y mantienen la pobreza, también hablamos de la salud y seguridad. Muchas cosas para aprender, buenos temas de conversacion, nuevas personas y mucha diversion. Fue muy bueno conocer a otros voluntarios y que pudimos intercambiar ideas con la gente que estará en una situación similar a la nuestra. Y tambíen me gustó mucho la comida bien preparada y rica :)

Este fin de semana me fue bien para romper con la rutina diaria que tengo al estar con tres niños en casa. Mi marido cuidaba mucho a bebé asi yo pude concentrada bien en el toda la informacion que nos daban. El bebé también se divertía mucho y a algunos voluntarios les gustaron jugar con ella. Muchas veces la vida diaria es tan de prisa que no tenemos tiempo pensar en todas las cosas que aun tenemos que hacer antes de irnos. Solo falta un poco más de medio año!

-Anni-

Mikä Etvo?

Etvo on Kepan (kehitysyhteistyöstä kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen kattojärjestö)koordinoima etelän vapaaehtoisohjelma, jonka kautta voi lähteä vapaaehtoistyöhön Aasiaan, Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Vapaaehtoistyötä tehdään paikallisissa järjestöissä, jotka ovat suomalaisten jäsenjärjestöjen yhteistyökumppaneita

Etvon tavoitteena on vahvistaa Kepan suomalaisten jäsenjärjestöjen ja niiden kumppanijärjestöjen yhteistyötä. Lisäksi Etvo tukee  globaalikasvatusta ja asennevaikuttamistyötä. Vapaaehtoiset toimivat linkkinä järjestöjen välillä pyrkien olemaan hyödyksi molemmille järjestöille. Työnkuva vaihtelee riippuen järjestöstä ja kohdemaasta. Usein ohjelmaan kuuluu varsinaisen kenttätyön lisäksi tiedotusta ja materiaalin tuottamista Suomeen päin.

Ennen lähtöä vapaaehtoiset osallistuvat Suomessa kahteen valmennusviikonloppuun, joissa käsitellään muun muassa seuraavia kulttuurien kohtaamista ja sopeutumista, köyhdyttäviä rakenteita sekä vapaaehtoistyöhön liittyviä käytännön asioita.

www.etvo.fi

Que es Etvo?

A través de este programa finlandés se puede ir a hacer un voluntariado a Asia, Africa y América Latina. Se trabaja en unas organizaciones locales que cooperan con las organizaciones finlandesas.

Las tareas son distintas según la organización y el país. Antes de ir al extranjero tenemos unas educaciones en Finlandia que nos sirven para participar en un proyecto voluntario en un país en vías de desarrollo

Kieliopintoja

Työ- ja käyttökielenä meillä tulee olemaan espanja. Heti lähtöpäätöksen jälkeen ilmoittauduimme molemmat kansalaisopiston kielikursseille. Minä kertaamaan Argentiinan vaihto-oppilasvuonna opittua kieltä keskustelukurssille ja mieheni espanjan alkeiskurssille. Lapsetkin ovat innostuneet kokeilemaan muutamia sanoja espanjankielisen ystävämme kanssa. Hola, que tal? sujuu jo koko porukalta ihan pienimmäistä lukuunottamatta (hänen puheensa rajoittuu vielä jokelteluun) :)

Vamos a estudiar español!

En Nicaragua se habla español. Cuando decidimos  ir a América Latina empezamos a buscar cursos para estudiar el idioma. Ahora estoy practicando en un curso de conversación.  Vivia un año en Argentina (2003-2004) y es allí donde lo aprendi, pero después de estar 10 años sin hablarlo necesito practicar para volver a hablarlo bien. Mi marido ha empezado a aprender las cosas básicas  en un curso elemental. Hasta los niños (que tienen tres y cuatro años) les interesa aprender algunas palabras para practicar con nuestra amiga española, todos ya saben decir HOLA QUE TAL? :) excepto la menor que solo balbucea

Anni

Kiitos ukille ja mummolle espanjan
harjoittelumateriaalista T. Isi ja lapset.

Miksi vapaaehtoistyöhön nyt?

Meidät on valittu Oulu-Matagalpa ystävyysseuran kumppanijärjestöön Movimiento Comunaliin Nicaraguaan, Matagalpaan lastenkeskukseen. Tulen olemaan ensimmäinen Etvo-vapaaehtoinen lastenkeskuksessa. Työtehtäviin kuuluu alustavan suunnitelman mukaan lasten opetuksessa mukana olo (mahdollisesti myös englannin kielessä), vierailut kahdessa kummikoulussa, lapsityöläisten opettaminen liikkuvassa koulussa, raportoinnissa avustaminen ja tiedotusmateriaalin tuottaminen. Monipuolisia ja haastavia tehtäviä siis luvassa!

Olen jo pitkään halunnut yhdistää työssäni kehitysyhteistyökysymykset ja lasten parissa työskentelyyn, joten mikä olisikaan parempi tapa toteuttaa tämä haave? Vuosia olemme puhuneet vapaaehtoistyöhön lähtemisestä, mutta viimein olemme toteuttamassa suunnitelmiamme. Miksi sitten haluamme lähteä lasten kanssa toiselle puolelle maapalloa tekemään työtä ilman palkkaa?

Ensinnäkin, työelämään siirtyminen on mahdollistanut matkan rahoittamisen ja tämän hetkinen opiskelu- ja työtilanteemme sallii lähtemisen. Toisaalta ajattelemme lasten olevan hyvässä iässä: Vauvavuosi on kolmannellakin kesäkuussa jo takanapäin, mutta toisaalta kukaan ei ole vielä koulussa. Seurakunnan kerhot ja harrastusryhmät voi hyvin jättää tauolle ja palata mieleisten puuhien pariin myöhemminkin.

Uskomme tulevan puolen vuoden olevan meille ainutlaatuinen kokemus monella tapaa: Saamme oppia uutta kieltä, nähdä erilaisia tapoja elää, tutustua uusiin ihmisiin ja avartaa maailmankuvaa monella lailla. Työskentely Nicaraguassa erilaisessa kulttuurissa vieraalla kielellä ja uudessa ympäristössä opettaa varmasti paljon: sekä käytännön työtapoja että arjen selviytymistä. Olemme mielestäni aina osanneet arvostaa melko paljon pieniäkin asioita, mitä meillä täällä Suomessa on. Kokemus kuitenkin auttanee entisestään hahmottamaan sitä, mikä todella on oleellista. Tarvitsemmeko todella uusia, hienoja autoja? Isoja lelukasoja? Uusinta elektroniikkaa? Koska ajattelemme onnen koostuvan ihan muista asioista emme ajattele tulevaa kokemusta taloudellisena uhrauksena.

Eikä tietysti haittaa, että ehkä voimme omalta osaltamme olla mukana tekemässä maailmasta edes hiukan parempaa paikkaa.


Por qué entonces queremos trabajar en un país en desarrollo sin salario?

Me han elegido para trabajar en una organización que se llama Movimiento Comunal. Voy a trabajar en un centro para niños en la ciudad de Matagalpa. Soy primera voluntario por Etvo allá. Voy a ayudar en enzeñanza en el centro. Haré visitas a escuelas, trabajaré en la escuela móvil, ayudaré a reportar y a hacer material útil para la comunicación. Así que me esperan muchas y desafiantes tareas!

Siempre he querido combinar el trabajo como voluntaria con los niños, por eso me parece que esta oportunidad es buena para hacerlo. Por otra parte, nuetra situación familiar y económica de la vida permite  hacerlo.

Creemos que medio año en Nicaragua va a ser una experiencia única en muchos aspectos: Tenemos la oportunidad de aprender español, ver distintas formas de vivir, conocer nueva gente y aprender cosas de otras culturas. Y bueno, también nos parece bien que a lo mejor podemos hacer del mundo un lugar un poco mejor.

Anni