Kun lapsillani on nälkä, annan heille ruokaa.
Kun lapseni ovat sairaita, vien heidät lääkärille.
Kun lapsillani on kylmä, puen heille lämpimät vaatteet
päälle.
Kun lapseni täyttävät 7 -vuotta, he menevät kouluun.
Minun lapsilla on vanhemmat, jotka huolehtivat heistä ja kertovat
heille joka päivä rakastavansa heitä.
Kaikilla lapsilla asiat eivät ole näin hyvin.
Mitä ajatuksia tämä herättää?
Suurta kiitollisuutta. Joka päivä. Kiitollisuutta siitä,
että minun lapsilla on kaikki niin hyvin.
Mutta ennen kaikkea surua niiden lasten puolesta, joilla
asiat ovat toisin.
Cuando mis
hijos tienen hambre, les doy la comida
Cuando mis
hijos están enfermos, los llevo al medico
Cuando mis
hijos tienen frio, los abrigo con más ropa
Cuando mis
hijos tengan siete años, empezaran en una escuela.
Mis hijos
tienen unos padres que los cuidan y les dicen
todos los días que los aman.
En este
mundo hay muchos niños que no están tan
bien.
¿Cómo me
siento por ello?
Mucha
gratitud. Todos los días estoy muy agradecida porque mis hijos están tan bien.
Pero mientras
tanto mucha tristeza por todos los niños que no tienen tanta suerte como mis
hijos.
Tästä heräsi niin paljon ajatuksia että deletoin kaikki. Aika tajunnanvirtaa, jonka loppupäätelmä voisi olla: On helppo lannistua lasten hädässä maailmassa ja kokea helpommaksi sulkea silmät. On yhdelle lapselle korvaamatonta, jos hän saa avun. On hyvä jos se apu on jotain, joka kantaa elämässä pidemmälle kuin yhden päivän riisiannos (yhtään vähättelemättä sellaistakaan apua).
VastaaPoista