Kampaajalla

Eilinen päivä oli hiukan ankea. Ensin kaksi tuntia odottelua, jotta päästiin pienimmän kanssa lääkärille. Hänellä on ollut jo monta päivää kuume välillä korkealla ja angiinadiagnoosi alla. Lääkäri määräsi veri- ja virtsanäytteet. Kotiin tullessamme iloitsimme tyhjästä vaipasta ja laitoimme pissapussin vaippaan. Tyttö joi paljon, kyllä pissa kohta tulee, tämä hoituu helposti. No pissa tuli, mutta pussi oli lähtenyt irti. No ei se mitään, tyttöhän joi paljon, kyllä kohta tulee uusi pissa.

Päätimme vahingosta viisastuneena kokeilla tällä kertaa purkkia. Tyttö syliin ja purkki alle. Me odotimme tunnin. Ja toisen. Välillä tyttö nukkui. Odotimme kolmannen tunnin. Ja neljännen ja tässä vaiheessa rupesi jo touhu väsyttämään aikalailla sekä lasta että meitä vanhempia. No uudella tsempillä jatkamaan, tämän taistelun me voitamme! Vertasin tätä jo toukokuiseen maratonjuoksuuni, aikaakin meni melkein saman verran.. Koska meidän piti lähteä uudestaan labraan, menin hakemaan uutta pissapussia (kävi jopa mielessä, että raahaan tytön purkki pyllyn alla lääkärin aulaan, jotta saadaan se helkutin näyte). No saatiin pussi, vaihdettiin se ja vahingosta viisastuneena jätettiin vaippa pois. Tyttö kävelemään, kaksi minuuttia ja pussi oli täynnä. Me heitettiin miehen kanssa tässä vaiheessa ylävitoset. Aki väitti, että tyttö vaan on tullut äitiinsä ja on niin itsepäinen, että oli päättänyt, että purkkiinhan hän ei pissaa. No näyte ei ehtinyt valmistua tälle päivälle, mutta huomiseksi sen lupasivat. Ihan sama, meillä on se pissa!

Ja eikös naiset piristy suklaalla, uusilla vaatteilla tai kampaajalla? Minä valitsin viimeisen vaihtoehdon, kuvassa tulos uudesta tukasta ja toinen kampaajista, mitäs tykkäätte?

Kolmas tunti pissan metsästystä, mutta hymy ei hyydy!

Anni