pyjamapäivä

Täällä on tänään vallankumouksen vuosipäivä. Vuosina 1936-1979 valta oli Nicaraguassa Somozan perheellä. Somozan diktatuuriperheen omaisuus oli tuohon aikaan yli 300 miljoonaa dollaria kun moni ihminen erityisesti maaseudulla eli ilman riittävää toimeentuloa. Vuonna 1979 syntyi massiivinen kansankapina, jonka seurauksena sandinistivallankumous lopetti diktatuurin. Vuosi 1979 on siis merkittävä Nicaraguan historiassa ja 19.7. tärkeä päivä monelle nicaragualaiselle. Erityisesti pääkaupungissa Managuassa on paljon ihmisiä liikkeellä ja uutisten mukaan poliisit varautuvat joukoin pitämään turvallisuutta yllä. Mietimme, miten päivä näkyy täällä Matagalpassa. Kävimme päivällä pienellä kävelyllä kaupungilla. Etukäteen meille oli kerrottu, että kaikki kaupat olisivat kiinni ja kävimmekin eilen hamstraamassa paljon ruokaa viikonlopulle. No kaupat olivat kuitenkin auki ja päivä ei vielä iltapäivällä näyttänyt poikkeavan tavallisesta lauantaista. Nyt illalla kadulta on kuulunut pauketta, juhlimisen ääniä ja muutamia hälytysajoneuvojen sireenejä.

Me vietimme iltapäivään asti pyjamapäivää kotona, sillä nuorimmainen on vielä kuumeessa, yöpuvut taisimme vaihtaa kolmen maissa. Kaiken kaikkiaan olemme säilyneet tosi terveinä. Tällä viikolla keskimmäinen ja kuopus ovat olleet kipeinä. Diagnooseina yksi vatsa-alueen tulehdus (tarkempaa diagnoosi ei ole kun kakkanäytettä emme saaneet vietyä. Kovasti kyllä houkuttelimme, mutta kun ei tule niin ei tule) ja angiina. Olemme löytäneet hyvän lastenlääkärin, jonka vastaanotto on tässä muutaman korttelin päässä. Hänen luokseen pääsee aina pienen odottelun jälkeen kuuteen asti illalla. Tosin tällä viikolla hän otti meidät vastaan vielä vähän vaille seitsemän, kun keksimme tarvita lääkäriä juuri sulkemisaikaan. Hän tutkii perusteellisesti, pyytää tarvittaessa näytteet labrasta, selittää minulle kärsivällisesti epämääräisiä lääketieteen termejä, eikä määrää turhia antibiootteja virustauteihin. Oikein mukava herrasmies, jota monet ovat suositelleet.

Meidän kodin ulkotilassa tehdään tosiaan remonttia. Nyt sinne on jo ilmestynyt pyykinpesukone ja kuivasurumpu. Toiset kuolaavat suklaata tai kermakakkua, me käymme Akin kanssa iltaisin ovella ihmettelemässä tuota vanhaa kapistusta. Joko joko?! Myös suihkusta tulee jo lämmintä vettä, joten kyllä tämä elämä aikamoista luksusta on, vai mitä arvelette? Minä, tulikuumia suihkuja rakastava, maltoin eilen käydä ihan vain pikaisessa suihkussa, vaikka hetken ajattelin jäädä tunniksi lämpimän veden alle nautiskelemaan..

Olen ollut tällä viikolla jotenkin tosi väsynyt. Kipeät lapset, hiukan huonosti nukutut yöt, työ vieraalla kielellä, käsinpyykkäys ja illat kummikirjeitä kääntäen tai työtekstejä kirjoittaen. On tuntunut siltä, että yhtälössä on jotain liikaa. Kirjeillä ei sinällään olisi ollut mikään kiire. Miksi kaikki työt pitääkin tehdä nyt heti saman tien valmiiksi? Minulla taitaa olla vielä opittavaa nicara gualaisesta työkulttuurista, sillä ehtiihän sitä asiat hoitaa huomennakin. Tai ylihuomenna. Tai ensi viikolla. Eilen saatuani kirjeet valmiiksi päätin pyhittää illan rentoutumiselle. Iltaan kuului lasi hyvää siideriä, pähkinöitä, jalkojen silittelyjä ja kanavasurffailua ja päälle kunnon yöunet. Kyllä taas jaksaa!

Tänään tein ruoaksi lasagnea. Ihan hyvää tuli, mutta en kyllä ihan vielä ole sinut kaasu-uunin kanssa. Onneksi vielä on aikaa harjoitella. Iltapalaksi valmistan vielä smoothien tuoreista hedelmistä.

Anni

Vapaa-ajan tekemistä. Arvaatteko kuka lukee mitäkin?