Raha, osa 3

Aina se on minulla ollut, ja aina tulee varmaan olemaan: kirjallinen ummetus nimittäin. Joskus se on kuitenkin tehtävä, joten ei muuta kuin vääntämään.

Kirjoitettu on jo asumiseen ja ruokaan liittyvistä kustannuksista. Kaiken kattavia ne eivät ole, eikä ole ollut tarkoituskaan. Olen halunnut antaa hintojen lisäksi jotain muutakin, mikä olisi lukijoille kiintoisaa. Tällä kertaa aiheena on eräänlainen kaatoluokka, eli palvelut/muut. Valuuttakurssi ć/€ ei juurikaan ole  muuttunut, ei ainakaan meitä suosien: 1 € ~ 33 ć.

Edellisen kirjoituksen ruoka oli sellaista, joka nautitaan pääasiassa kotona. Täällä olemme kuitenkin syöneet ulkona paljon useammin kuin Suomessa. Hintatason vaikutusta tähän ei voi vähätellä. Buffetissa käydessä lautasen hinta on vaihdellut 50 ja reilun sadan cordoban välillä. Koska annoskoot ovat luokkaa XL, niin kaksi lautasta riittää hyvin meidän porukalle. Valitsemalla enemmän kasviksia lautasen hinta on selkeästi pienempi. Pizzalla käynti on ollut viikottainen kohokohta lapsille. Normaalikokoinen peruspizza maksaa noin 150 ć. Olemme käyneet muutaman kerran syömässä myös ns. "paremmissa" paikoissa. Välillä on vaikea hahmottaa asioiden todellisia hintoja kun ympärillä on niin paljon puutetta. Eräässä ravintolassa tilasimme hintavan tuntuisen annoksen tyypillisiä Nica-ruokia ja juomaksi pari jääteetä ja pullovettä. Vasta pöytään tuotuna vasta ymmärsimme, että olimme tilanneet suuren tarjottimen täynnä kahta eri lihaa, kanaa ja chorizoa salaattipedillä, kulhot riisiä, salaattia, paputahnaa ja kastiketta sekä maissilettuja. Hintaa kokonaisuudelle tuli noin 600 ć ja annoksesta olisi riittänyt hyvin ruokaa ainakin neljälle aikuiselle.

Jos on ruokailu, niin kotona kuin ulkona, edullista niin kaikki ei ole. Polttoainelitra maksaa laadusta riippuen 30 ć:n molemmin puolin. Väli-Amerikassa tehdyt vaipat maksavat likimain 4 ć kappale, mutta Suomessakin tunnetut brändit kaksinkertaisesti (~ Suomen hinta). Kodinkoneet ja elektroniikka ovat täällä erityisen kalliita, koska täällä ei niitä tuoteta, vaan kaikki on rahdattu muualta. Kuulin myös, että Nicaraguassa ei olisi lainkaan satamia rahtialuksille, eli kaikki tuodaan maahan toisesta maasta joko kumipyörillä tai lentäen. Hyvä jääkaappi voi maksaa 19 000 ć, taulutelevisio (isohko) tai Nokian parempi kännykkä yli 20 000 ć. Hintoja vertailtaessa täytyy muistaa ne taloudelliset realiteetit, joissa ihmiset täällä elävät. Niin, ja se Sveitsiläinen juusto, 250 ć/libra.

Suomessa me olemme tottuneet niin toimivaan internettiin, puhelinliittymiin sekä televisioon. Netti oli selkeä hankinta. Ensin kokeiltiin paikallista, kehuttua 3G -verkkoa. Aloituspaketin hinta  reilu 200 ć ja kuukaudeksi muutama giga tiedonsiirtoa. Parin päivän kokeilun jälkeen tämä hylättiin, koska ei toiminut missään, mitenkään. Huvittavaa oli myös se, että jatko kuukaudet olisivat olleet hinnaltaan nelinkertaisia... jopa asiakaspalvelija neuvoi hankkimaan uuden kortin kun vanhasta loppuu tehot. Kun kerran on televisio, niin on siinä oltava jotain katsottavaakin. Ilman mitään lisäkanavia, meillä olisi katsottu noin viittä kansallista kanavaa, joista ei juuri lapsille sopivaa ohjelmaa tule. Puolivahingossa ohi kulkeva henkilö myi Annille kaapeli-tv paketin hintaan 290 ć/kk. Sen jälkeen on ollut reilut 100 kanavaa, joissa 11 lasten-, 10 urheilu- ja muutamia englanninkielisiä kanavia, joita meillä pääasiassa katsotaan. Urheilutarjonnassa on muun muassa Mestareiden liiga (6 matsia per kierros), UEFA -cup (vai mikä se nyt on?!), NFL (3-4 peliä viikossa), NBA (kunhan alkaa), F1, Baseball (ei kiinnosta...), nyrkkeilyä, UFC, La Liga, Bundesliga, Serie A, Ligue 1 ja paljon muuta niin Euroopasta kuin koko Amerikan mantereelta.

Aki