Miamissa!

Kirjoittelen tätä Miamissa hotellissa muun porukan nukkuessa. Kellon soittoon on viela tovi, mutta tämä määrä unta näköjään riitti tältä erää.

Matka alkoi neljältä aamuyöllä 'urhoollisen palvelijan' saapuessa noutamaan seikkailu valmiit matkalaiset kotoa lentokentälle, jossa hän vielä avusti meitä turvatarkastukseen asti. Lapsista oli jännää herätä keskellä yötä. Lentojenkin osalta reissu lähti käyntiin mielenkiintoisissa merkeissä kun Helsinki-Vantaalla vanhempi virkailija totesi, ettei kyllä ole ennen tällaisiin ongelmiin lipun kanssa törmännyt.  Pienimmäinen puuttui jostain syystä matkustusluttelosta, mikä aiheutti hiukan ongelmia joka paikassa. Ensimmäinen lento meni muuten mukavasti lasten pohtiessa, mihin asti avaruus jatkuu ja missähän korkeudessa Jeesus on.

Lontoossa isin selvittellessä lippuasiaa useamman virkailijan kanssa pitkään äiti leikki lasten kanssa ison aulan lattialla. Mukava intialainen rouva tarjosi meille pähkinöitä, mikä oli lapsista hauskaa. Myös Lontoon kentän leikkipaikka oli kiva ja siellä vanhin pääsi kovaan ääneen iloitsemaan ensimmäisestä uudesta ystävästä. Yhteistä kieltä tytöillä ei ollut, mutta elekielen avulla saatiin hauskat leikit pystyyn.

Lentomme Miamiin oli paljon myöhässä, minkä vuoksi missasimme jatkolentomme Managuaan. Miamin kentällä me jonotimme, jonotimme ja jonotimme. Voin kertoa, että lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen ei ole nauru herkässä lapsen todetessa kilometrin pituisen kiemurtelevan jonon puolivälissä kakan olevan tulossa housuun NYT. Tämä oli onneksi väärä hälytys, mutta juuri kun oli vihdoin meidän vuoro päästä passintarkistukseen keskimmäinen ilmoitti, että pissa alkaa tulemaan. Isin päivän treeni tuli tässä vaiheessa: lapsi kainaloon ja kovaa juoksua lähimpään vessaan. Selvisimme parilla pisaralla kalsareissa. Laukut haettua emme enää suostuneet jonottamaan ulos pääsyä vaan etsimme aktiivisesti apua. Kolme väsynyttä lasta, kolme matkalaukkua, neljä reppua ja eväskassi olivat ilmeisesti sen verran näyttävä yhdistelmä, että pienen odottelun jälkeen ystävällinen herra kuskasi tavaramme jonojen ohi ja vei meidät hotelliin menevän bussin pysäkille

Lentoyhtiö oli hommannut meille kaksi hienoa hotellihuonetta, tarjosi ruokakupongit ja aamupalat, joten tämän puolesta asia on hoitunut hyvin. Illalla lapset herkuttelivat tuoreille hedelmillä ja pääsivät kylpyyn ja isoihin pehmeisiin sänkyihin nukkumaan. Tuhina käy esikoisen nukkuessa vieressäni. Aika suloinen näky kun tyttöjen pienet nenänpäät pilkistävät peittojen alta. Kyllä lapset (ja aikuisetkin) olivat kaiken kaikkiaan tosi reippaita matkalaisia. Seikkailumme jatkuu tänään lennolla Managuaan, taksikyydillä bussiasemalle ja sieltä bussilla Matagalpaan.

 

Ahora solo una traducción corta.. Estoy en un hotel en Miami, otros estan durmiendo. Teniamos muchos problemas con el billete de nuestra hija menor y perdimos nuestro vuelo a Managua porque el vuelo de Miami llegó tan tarde. Los niños se portaban muy bien, en el avión pensaron hasta que sigue espacio y en que altitud Jesus esta en el cielo (si uno puede verlo del avion o no). También alegraron mucho por una amiga nueva. Jugaron bien juntos sin idioma compartido.

En Miami pasamos mucho tiempo en fila. La verdad que despues de viajar casi todo el dia no estuvimos muy alegres cuando nuestra hija major nos avisó en una fila muy larga que tiene que cagar.  Ahora mismo. En realidad esta situación pasó. Pero el padre tuvo bueno ejercicio cuando corrió con nuestro hijo al baño justo antes que pasamos a la inspección de los pasaportes.

Ahora estamos en un hotel cerca del aeropuerto de Miami. Mañana nuestra aventura seguirá a Nicaragua,  a Matagalpa.

Anni