Minun piti aloittaa työt pari päivää sitten. Töiden aloitus siirtyi kuitenkin päivällä, koska toissapäivä meni lääkärissä ja labrassa pienimmän kanssa. Tyttö kärsi ripulista ja kuumeesta, joten päätimme viedä hänet lastenlääkärille. Parin tunnin odottelun jälkeen vanhempi mieslääkäri otti meidät vastaan. Vaikka espanjan kieli onkin sujunut täällä yllättävän hyvin, niin tämän herrasmiehen puheesta minun oli hiukan vaikea saada selvää. Johtuiko nopeasta puhetavasta vai erikoissanastosta. Varmaan molemmista. Ymmärsin kuitenkin, että lääkäri halusi ottaa virtsa-, ja ulostenäytteet. Suuntasimme labraan hakemaan purkit. Metsästimme näytteitä. Veimme näytteet labraan. Odottelimme tuloksia (tässä välissä kävin katsomassa yhtä väliaikaisasuntoa). Suuntasimme hakemaan tulokset. Ja taas lääkärille. Ja apteekkiin hakemaan antibioottikuuria, erikoismaitoa ja sinkkiä kasvua vauhdittamaan. Sinkki oli minulle ihan uusi tuttavuus tässä kasvuasiassa, mutta ei tuo ainakaan kovin haitalliselta kuulosta. Raskaan päivän kruunasi jumittunut vessan ovi. Voin kertoa, että ripuloivan lapsen kanssa ilman vessaa ei kauheasti naurattanut. Tyttö voi nyt jo paljon paremmin ja on oikein reipas.
Eilen pääsin siis kunnolla töiden pariin. Tarkoitus on siis työskennellä lasten koulunkäyntiä tukevassa lastenkeskuksessa. Ensimmäisenä työpäivänä autoin lapsia läksyissä. Läksyt olivat paljon tekstien kopioimista vihkoon. Pääsin jo viime perjantaina tutustumiskäynnin jälkeen keskustelemaan Emman kanssa nicaragualaisesta koulumaailmasta. Pohdimme hiukan syitä opetuksen heikkoon laatuun. Kysymys on hyvin moniulotteinen ja syitä on varmasti monia. On kuitenkin selvää, että koulutus on yksi kehityksen avaimista. Koulutuksessa ei ole täällä läheskään tarpeeksi resursseja. Yliopistojen kansallisen neuvoston puheenjohtajan Telemaco Talaveran mukaan peruskoulun opettajat ovat lähes itseoppineita: peruskoulun ja lukion jälkeen he opiskelevat kaksi vuotta ja käyvät lisäksi muutaman kuukauden työharjoittelun (Chavarria Carmen, Suomi-Nicaragua -seuran julkaisu Koulutus Nicaraguassa). Kuinka usein heikkotasoisen peruskoulun käyneet, vain vähän pedagogiikka opiskelleet opettajat pystyisivät tarjoamaan laadukasta opetusta? Tai miten suunnitella opetus ilman kirjoja tai muita meidän itsestäänselvänä pitämiä välineitä? Täällä olen itse käytännössä huomannut, miten hyvä koulutusjärjestelmä meillä Suomessa onkaan. Kaikkien säästökuurienkin keskellä voisimme hiukan useammin muistaa olla ylpeitä erinomaisesta peruskoulustamme.
Lapsille lukemisen, läksyissä auttamisen ja heidän kanssaan pelaamisen lisäksi pääsin tänään kiertävän koulun mukana läheiselle torille. Kiertävä koulu on pyörillä kulkeva koulu, joka jalkautuu kadulla työskentelevien lasten pariin. Idea on mainio ja ainakin tänään homma näytti toimivan oikein hyvin. Lapsia valui pikkuhiljaa paikalle. Pääsin opettamaan lapsille peruslaskutoimituksia ja lukemista erilaisten kuvatehtävien avulla. Vähän ennen lähtöä pieni, resuinen tyttö katsoi silmiin ja kysyi hymyillen, tulenko ensi viikollakin. Olin iloinen voidessani vastata myöntävästi. Ja tulen vielä monta kertaa senkin jälkeen.
Ensi perjantaina lastenkeskuksessa jaetaan lapsille suomalaisten kummien sponsoroimat koulutarvikepaketit. Mielenkiintoisia työjuttua siis tiedossa.
Anni
Mielenkiintoista. Sun omakin näkemys tästä paikallisesta koulutusasiasta varmasti selkeytyy kuukausien aikana. Tiedä mitä tästä vielä poikii Nicaragualle.
VastaaPoista(Tuntuu edelleen hölmöltä kirjoittaa Nicaragua.. kun lukiossa osasin kirjoittaa maantiedossa kaikki maat oikein, paitsi Nicaraguay ja sain siitä miinuksen. Minusta sen pitäisi olla Nicaraguay, vertaa vaikka Uruguay ja Paraguay, jotka on siellä jossain myös. Huokaus. Voisitko kysellä, haluaisivatko vaihtaa Nicaraguayksi?)
Kieltämättä voi hattua nostaa noille opettajille. Suomessa on jo niin hyvät kirjasarjat ja openoppaat että helpottaa opetuksen suunnittelua kummasti.
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että tämä pohdinta on vielä aika yleisluonteista. Toivottavasti oma näkemys tästä syventyy tulevien kuukausien aikana. Ja on täällä koulutuksen saralla hyviäkin puolia, esimerkiksi keskusteluissa ja omien mielipiteiden perustelussa nämä nuoret näyttävät olevan taitavia.
VastaaPoistaAika hauska tuo Nicaraguay. Pitääpä kysyä lastenkeskuksen työntekijöiltä, mihin tahoon täytyisi olla yhteydessä, mikäli haluaa ehdottaa Nicaragualle uutta kirjoitusasua ;)