Hiljainen kulkue

Machismo on valitettavasti vielä tänäkin päivänä osa nicaragualaista kulttuuria. Kokatessani töissä vanhemman työkaverini kanssa puhuimme miesten ja naisten osallistumisesta kotitöihin. Tämä nainen kertoi, miten monet miehet istuvat illat sohvalla telkkaria katsellen ja odottavat naisten tekevän kaikki kotiaskareet. Harvassa ovat kuulemma miehet, jotka osallistuvat siivoamiseen tai tekevät ruokaa. Tytöiltä odotetaan pienestä pitäen osallistumista kodin askareisiin, kun pojat saavat keskittyä enemmän leikkeihin. Tämä on yksi machismin seuraus. Tilanne on kuitenkin muuttunut jonkin verran. Työpaikkamme ainoa mies totesi miesten osallistumisesta puhuttaessa, että se on harvinaista, mutta ei paha asia ollenkaan. Ehkäpä tämä on yksi syy, miksi Aki kolmen pienen lapsen koti-isänä on saanut niin paljon ihmettelyä (ja minä kehuja siitä, miten hyvän miehen olen valinnut :))

Tänä vuonna Nicaraguassa on murhattu ainakin 53 naista. Machismoon liittyy myös (perhe)väkivalta. Tänään osallistuin marssiin naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamiseksi. Iso joukko naisia kokoontui toiseen Matagalpan keskuspuistoista. Meitä oli ohjeistettu pukeutumaan punaiseen väriin. Jokainen sai yhden tänä vuonna murhatun naisen nimen lapulla rintaansa. Kuljimme hiljaisena kulkueena kaupungin keskuskatua pitkin toiseen puistoon. Puistossa yksi naisista piti puheen, jossa hän puhui naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja vaati hallitusta puuttumaan asiaan. Sitten luettiin kaikkien murhattujen naisten nimet ja jokainen meistä osallistuneista kaatui maahan kun omassa rinnassa ollut nimi sanottiin. Paikalla oli jonkinverran tiedotusvälineitä. On tärkeää, että aiheesta puhutaan ja se tuodaan julki.

Millaisen elämän sai elää 15 -vuotias María Jeanette Zamora Jiménez? Miksi häneltä riistettiin elämä?