Toisinaan kavereita on ikävä. Onneksi täälläkin löytyy aina leikkiseuraa kun kotona touhuaa tehokolmikko. Pari kertaa meillä on käynyt lapsivieraita ja jonkin verran lapset ovat ottaneet kontaktia muihin lapsiin leikkipuistoissa tai lastenkeskuksessa käydessä, mutta uusista ystävistä ei kyllä voida puhua. On selvää, että välillä olisi mukava leikkiä jonkun muun kun sen oman veljen tai siskon kanssa. Lapset kävivät kokeilemassa pari kertaa paikallisessa kerhossa/koulussa mutta eivät halua enää sinne mennä. Ei sitten millään. Ymmärrän heitä, enkä tohdi pakottaakaan. Esikoinen tykkää käydä pari kertaa viikossa baletissa ja saa siellä ainakin tanssia toisten pikkuballerinojen kanssa.
Suomessa lapset liikkuvat ja touhuavat paljon ulkona; hyppivät trampoliinilla, pyöräilevät, luistelevat talvella ja kiipeilevät lähes päivittäin leikkipuistossa. Täällä sellaiseen ei oikein ole mahdollisuutta. Leikkipuistoihin joudumme menemään taksilla, joten mikään päivittäinen rutiini se ei ole. Kotona toisinaan olemme hippaa tai pelaamme jalkapalloa. Esikoinen on nähnyt äidin jumppaavan ja pyytää toisinaan, että jumpattaisiin tai venyteltäisiin hiukan yhdessä. Yksi venytys on erityisen hauska. Äiti makaa mahallaan kantapäät yhdessä jalat sivulle auki. Tyttö yrittää painaa äitin jalkoja lattiaan, mutta aina vaan pylly pyrkii nousemaan ilman. Sitten painetaan pyllystä ja nauraa räkätetään päälle. Hullulla on halvat huvit vai miten se menikään..
Toisaalta lapset näkevät täällä monella tapaa aivan erilaisen tavan olla ja elää. Oppivat että asiat voi tehdä monella eri tavalla. Lapset ovat maistelleet monenlaisia uusia makuja, ovat tottuneet syömään monenlaista ruokaa, nähneet erilaisia maisemia ja eläimiä, uudenlaisia leikkipuistoja, päässeet uimaan meressä. Lapset ovat oppineet myös hiukan espanjaa. Tosin enemmänkin varmasti oppisivat mikäli olisivat päivät paikallisten lasten kanssa. Nyt on opittu lähinnä äitin opetuksessa tai telkkariohjelmia katsomalla.
Jonkin verran olemme sairastelleet, mutta olemme selvinneet kahdella antibioottikuurilla ja koko porukan oksennuskerrat voi laskea yhden ihmisen sormin. Nyt kaksi vanhinta ovat tosin kuumeessa ja flunssassa, mutta on selvää, että Suomessakin flunssat ja mahataudit kuuluvat lapsiperheen arkeen. Sairaspäivät kotona neljän seinän sisällä on tylsiä ollaan sitten Suomen kotona tai täällä toisella puolella palloa. Me aikuiset olemme olleet täysin terveitä lukuunottamatta paria muutaman tunnin vatsakipua ja lapsetkin ovat selvinneet normaaleilla lastentaudeilla, joten kaiken kaikkiaan voi sanoa että tällä saralla ei mitään yllättävää ole ollut.
Äiti ei ole käynyt lenkillä, isi ei ole mennyt sählyyn, lapsilla ei ole ollut kerhoa eikä telinejumppaa. Kaikki ylimääräiset menot on karsittu pois. Erityisesti isillä on ollut aikaa lapsille, mutta myös koko perhe olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä. On luettu, leikitty, piirretty, askarreltu käsikoruja, pidetty elokuvailtoja (täällä on noin kymmenen lastenkanavaa, joten aina löytyy kiva lastenleffa) syöden piknikiltapala olohuoneen matolla, tehty temppuratoja, nauraa räkätetty, pötkötelty koko porukka yhdessä, tylsistytty, juteltu paljon. Jotenkin lähennytty entisestään. Ajatus omasta pihasta ja mahdollisesti lumiukkojen teosta tuntuu vielä kaukaiselta, mutta aika kivalta kuitenkin. Vielä reilu kolme kuukautta aikaa kerätä uusia kokemuksia täällä Nicaraguassa ja sitten muutama viikko aikaa ihastella Argentiinaa yhdessä. Täytyy itsekin todeta, että kyllä tämä viisikko on aika hyvä tiimi!
Anni & Aki
P.s. Tylsyyden poistamisessa nämä lapset ovat todella kekseliäitä. Osa kuvista on lähes kahden kuukauden takaa, osa viime (vai toissa) viikolta.
![]() |
Vessanpönttö ja roskis. |
![]() |
Sohvaryhmä kera lelujen. |
![]() |
Toinen vessa ja roskis esittelykäytössä. Erilainen arki tulee mukaan leikkiin, sillä täällä vessapaperit laitetaan roskiin, koska viemärit ovat liian pieniä. |
![]() |
Mikä tämä on? |
![]() |
Isin apua tarvittiin symmetrian aikaansaamiseksi (ongelma nimenomaan tekijälle). |
![]() |
Hieman helpompi? |
![]() |
Muumikorttitalojen tekeminen oli jossain vaiheessa isompien lasten mielipuuhaa. |
![]() |
Tytön arvoitus numero 2. |
![]() |
Tämän kokosi pääasiassa isi. Tavallisia kolmiotaloja osaavat tehdä aika hyvin itse. |
Moi! Mikä teidän osoite on? Onko posti tullut Suomesta hyvin perille? Voisin yrittää lähettää jotain tässä hirveen huiskeen keskellä. Meilläkin on lapset kipeinä, Mintulla alkaa hoito ensi viikolla kolmena päivänä viikossa ja Ville jatkaa Valtterin hoitoa kotona vuoden vaihteeseen. Mulla on hirveesti töitä koko ajan, viikonloppuna pidän vähän vapaata, mut arki-illat menee töiden teossa. Mutta onnekas olen silti. Jaksamista sinne ja terveisiä kaikille!! Olette hyvin pärjänneet!!
VastaaPoistaKukaan ei ole Suomesta vielä lähettänyt tänne postia, itseasiassa virallisen osoitteen saimme tietää vasta pari viikkoa sitten. Täällä osoitteet ovat yleensä jostain hyvin tunnetusta paikasta muutama kortteli johonkin suuntaan ja pari johonkin toiseen. Postit pitäisi kai hakea postitoimistosta, mutta aikaisemmin täällä asuneelle kaverilleni lähetetyt kortit eivät tulleet perille, joten aika epävarmaa on postin kulku. Me olemme muutaman paketin lähettäneet Suomeen, mutta vain yhden tiedämme saapuneen perille asti. Paljon terkkuja ja jaksamista töihin!!!
VastaaPoistaHurjaa kuinka tuon pikkupoijaan ulkonäköä muuttaa tuo tukan pituus! Tuota viimeistä kuvaa piti ihan tavata, että kuka siinä on :)
VastaaPoistaKun on ulkomailla ja lelut ja aikuistenkin omat puuhat ovat Suomessa, tulee tehtyä itselleen viihdettä asioista, joista ei kotopuolessa tulisi.. Ainakin minun katsontakantani asiaan on, että täytyy olla aika tylsää (hyvällä tavalla), että jopa lapset oppii tekemään korttitaloja!!
Nyt on tuokin poika käytetty parturissa ja kyllä äitiä hymyilytti koko illan parturireissun jälkeen, niin komea ja erinäköinen poika siitä tuli.
PoistaJotenkin harmittaa huono blogikuvien laatu, saanko tulla sulle kuvausoppiin Suomeen palattua? Blogin kannalta siitä ei kyllä ole hyötyä, mutta ehkä noin muuten... :)