Lomalla

Reilu viikko sitten suuntasimme viisumienhakureissulle Costa Ricaan. Viisumit olisi ollut mahdollista uusia myös Managuassa, mutta tällöin meidän olisi pitänyt uusia ne todennäköisesti joulukuun alussa uudestaan. Oleilemalla muutaman päivän Costa Rican puolella vältyimme paperihommilta. Ja kieltämättä pieni yhteinen loma tuntui houkuttelevalta ajatukselta.

Matkustimme aamubussilla ensin pariksi päiväksi Managuaan. Loma oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja mukava, mutta pari odottamatonta sattumaa reissuun mahtui ("pakko päästä kakalle nyt heti samantien" kesken kävelymatkan ei kuulu tällä porukalla kategoriaan odottamattomat sattumat!). Matka alkoi miehen kovalla päänsäryllä, niinpä Managuaan päästyämme suuntasimme koko porukka (sotilas)sairaalaan. Mies saamaan hoitoa, minä tulkkaamaan ja lapset tietysti mukaan. Päästiin onneksi osittain jonon ohi -liekö syynä ollut väsyneet, nälkäiset lapset vai tuskaisen oloinen mies?! Minä suuntasin lasten kanssa kävellen syömään ja hotellille, mies jäi saamaan särkylääkettä suoraan suoneen ja verikokeisiin. Onneksi kyse ei ollut mistään vakavasta ja jo illalla viisikko oli taas kasassa ja valmiina jatkamaan kohti uusia seikkailuja.

Managuan kaduilla

Masayan tulivuori

Seuraavana päivänä kävimme katselemassa läheistä tulivuorta. Kokemuksena tosi mielenkiintoinen. Lapsetkin jaksoivat hetken ihmetellä tulivuoresta nousevaa savua, mutta pian eväidensyönti houkutti enemmän. Mutta kyllähän ne Maria-keksit maistuvat paljon paremmilta tulivuoren juurella kun kotisohvalla!

Sitten jatkoimme matkaa bussilla Costa Ricaan. Matka kesti melkein koko päivän ja meni mukavasti maisemia katsellen, leikkien ja nuorimmaista viihdyttäen. Ensimmäinen päivä Costa Ricassa vierähti lastenmuseossa. Museo oli mahtava paikka, ehkä suunnattu hiukan isommille lapsille, mutta meidän 4 ja 5 -vuotiaat viihtyivät erinomaisesti avaruusasioita, dinosauruksia ja ihmisen biologiaa ihmetellen. Lisäksi saimme kokea, miltä maanjäristys tuntuu ja teimme "arkeologisia" kaivauksia. Pienimmän suosikkipaikka oli lasten peuhula ja pallomeri.

Luita tutkimassa

Tällaisia kaloja ihastelimme museossa

Kuva museon historiaosastolta

Seuraavana päivänä oli tarkoitus suunnata huvipuistoon. Päästyämme taksilla perille, meille selvisi että huvipuisto olikin yllättäen kiinni (hotellista olimme kysyneet asiaa ja hekin luulivat sen olevan auki päivittäin). Kävimme katsomassa myös pienen sisäeläinpuiston portilla, mutta sinnekään emme päässeet. Saimmepahan ainakin ajella San Josén kaduilla hauskan taksikuskin seurassa.

San Josén katuja

Aki pääsi kaupungilla matkailuopiskelijoiden haastateltavaksi: "Saammeko haastatella sinua? Mitä meinasit tehdä täällä Costa Ricassa?" "No sitä juuri pohdimme..." Ja tästä alkoi pitkät (siltä se ainakin minusta tuntui, kun juoksin puluja jahtaavien lasten perässä!) keskustelut, jotka päätyivät mailiosoitteiden vaihtamiseen ja lisävinkkeihin myöhemmin. Heidän suosituksesta päätimme suunnata vuorokaudeksi parin tunnin päähän Jacon kaupungin lähellä olevalle rannalle, Playa Hermosalle. Paikka olikin nimensä mukaan varsin ihastuttava; lähes tyhjä merenranta (jossa tosin oli niin kovat aallot, että uimaan ei kunnolla uskallettu), kodikas huoneisto, uima-allas ja viereisessä metsässä jänniä liskoja ja värikkäitä lintuja.

Seuraavana päivänä palasimme takaisin San Joseen tarkoituksena mennä erityisesti pojan toivomaan huvipuistoon. Sää oli valitettavasti niin sateinen, että jouduimme jättämään huvipuistoreissun väliin. Sen sijaan suuntasimme tavoillemme poikkeuksellisesti shoppailemaan. Meidät hyvin tuntevat tietävät, että kaupoilla kiertely (varsinkaan lasten kanssa) ei ole meidän juttu. No tämän kierroksen shoppailusaldo oli suurin pitkiin aikoihin: Mukaan tarttui kaksi tarra-arkkia, miehelle parin dollarin paita, minulle parin dollarin toppi ja kolmen dollarin paita sekä pelikortit. Rahanmenoa ei voinut estää;)

Kävimme myös useaan kertaan syömässä isolla sisätorilla. Paikalliset herkut maistuivat suurimmaksi osaksi koko porukalle. Eron Costa Rican ja Nicaraguan välillä huomasi selvästi. Costa Ricassa kadut olivat paremmassa kunnossa ja siistimpiä, rahaa kerjääviä ihmisiä oli vähemmän. Nicaragua on Etelä-Amerikan toiseksi köyhin maa, kun taas Costa Ricassa elintaso on selkeästi korkeampi.

Nyt olemme viimein hotellihuoneessa Managuassa melkein 12 (!!) tunnin bussimatkan jälkeen. Tie oli ilmeisesti onnettomuuden takia poikki, minkä vuoksi bussimme seisoi kolme tuntia paikallaan Costa Rican puolella. Täytyy myöntää, että meinasi hymy hyytyä, kun olimme lähes ilman ruokaa (ruokaa olimme ajatelleet ostaa rajalta) keskellä ei mitään vieraassa maassa tietämättä, joudummeko odottelemaan vielä tunnin, viisi vai kymmenen. Onneksi pian matka pääsi jatkumaan. Täytyy todeta, että kyllä minulla oli taas kerran tosi reippaat 1, 4 ja 5-vuotiaat matkaseuralaiset. Ja mieskin osasi suurimmaksi osaksi käyttäytyä ;) Ihana reissu, mutta kiva palata suurkaupunkien sykkeestä kodikkaaseen Matagalpaan.

Anni