Työkuulumisia ja retki San Ramoniin

Las Hormiguitasissa työskennelleet saksalaiset vapaaehtoiset ovat jo palanneet Saksaan, joten ainakin teoriassa minun työmääräni on lisääntynyt. Läksyissä auttamisen ja Liikkuvan koulun lisäksi vastuualueitani on englannin, ATK:n ja käsitöiden opettaminen. Todellisuudessa meille on sattunut pariin viime viikkoon kaksi vapaapäivää ja varsinkin aamupäivisin lapsia on tullut lastenkeskukseen vain vähän. Toinen vapaapäivä oli Matagalpan suojelupyhimyksen neitsyt Merceden kunniaksi. Tällöin pitkä kulkue kulki juuri ikkunamme alta, jolloin meillä oli mahdollisuus ihastella tapahtumaa ja katsella kadun hyörinää suoraan kotiovelta (ja kun kyllästytti, niin saattoi siirtyä hetkeksi lastenohjelmien pariin, aika kätevää!)

Kulkueen pienimpiä tanssijoita

Las Hormiguitasin viikkokokouksessa päätimme kysyä lapsilta syytä erityisesti aamupäivien vähäiseen aktiivisuuteen ja suunnitella yhdessä heidän kanssaan loppuvuoden tapahtumia. Olimme kutsuneet perjantaiaamuksi kaikki lapset Las Hormiguitasiin ystävälliseen tapaamiseen (tämä kuulosti paljon paremmalta kun yleinen keskustelu, eikö?!). Lapset lukivat lukusalissa yhdessä kirjoja, heille kerrattiin Las Hormiguitasin säännöt, katsottiin kaikkien osallistumisaktiivisuutta ja käytiin läpi tämän hetken haasteita. Lopuksi lapset täyttivät yhdessä pareittain pienen kyselyn liittyen lasten toiveisiin ja tilanteeseen. Lisäksi kaikille oli tarjolla paikallista riisipapumuhennosta, Gallo Pintoa. Suunnittelimme myös minun läksiäisten ajankohtaa. Läksiäiset päädyttiin pitämään 2.12. perinteisen Purísima -juhlan yhteydessä. Tavallisesti Purísima -tilaisuus olisi ollut vasta seuraavalla viikolla, mutta sitä päädyttiin aikaistamaan, jotta saan olla mukana. En tiedä, mitä tuo perinne sisältää, mutta mielenkiinnolla odotan päivää. Hiukan harmittaa, etten muistanut ottaa kameraa mukaan, sillä niin hauskoja kuvia päivästä olisi saanut lasten suunnitellessa innoissaan yhteen ääneen lukukauden päättäjäisiä. Saatte siispä tyytyä retkikuviin tältä päivältä.

Kuopus ihmettelee vapaana kulkevia kanoja ja kukkoa

Tällaisia "naava"puita ihastelimme 

Olimme kuulleet, että noin 12 kilometrin päässä sijaitsevaan San Ramonin kuntaan pääsee taksilla alle eurolla / henkilö (20 cordobaa). Meillä on jo pitkään ollut suunnitelmissa käydä tarkistamassa tuo pieni lähikylä. Niinpä tänään suuntasimme lyhyelle retkelle bussin sijaan taksilla. Emme oikeastaan tienneet tarkkaan, millaiseen paikkaan olemme menossa, joten mielenkiinnolla odotimme, mihin taksikuski meidät jättää. Olimme etukäteen ajatelleet, että jos väsy iskee, niin ainahan voimme ottaa pian taksin kotiin. Meillä oli kuitenkin mainio retkipäivä! Paikka oli tosiaan pieni, mutta se ei haitannut. Ainakin minä tykkään enemmän näistä pienistä kylistä kun suurkaupungin vilinästä. Kävimme katsomassa keskuspuistoa, kävelimme hetken kaduilla ja ostimme munkkeja evääksi. Tämän jälkeen päätimme alkaa etsiä ruokapaikkaa. Koska lounasaikamme viideltä heränneen lapsen kanssa oli paikallisille hyvin aikainen, oli moni paikka vielä kiinni. Pienen kävelymatkan päästä löysimme kuitenkin kivan ravintolan, jossa ruoka oli herkullista. Tänään taas mietin, miten paljon helpompia ravintolareissut ovat nyt kun tullessa tänne vajaa neljä kuukautta sitten. Pieninkin syö jo melkein kaiken itse ja isommat ovat yleensä tosi reippaita. Vähän matkan päässä ravintolassa pienen kukkulan päällä oli näköalatorni. Kysyimme lapsilta, haluavatko he kiivetä sinne. Myöntävän vastauksen saatuamme lähdimme kapuamaan rinnettä ylös; pienimmäinen rintarepussa ja isommat omin jaloin. Kyllä olivat lapset taas reippaita ja saimme ihailla upeita maisemia. Terveisiä vaan ukille ja mummolle Suomeen, että suunnittelimme jo ensi kevääksi Pisatornin valloitusta!

Anni