Raha, osa 1 asuminen

Yksi suuri kysymys tehdessä päätöstä väliaikaisesta muutosta kehitysmaahan oli raha, eli sen riittävyys matkan ajaksi. Vaikka meidän, kuten useimpien suomalaisten, elämä ei pyöri rahan ympärillä (sillä sitä on riittävästi perustarpeita varten ja vähän ylikin), niin kyllä sitä viime keväänä paljon mietittiin. Matkalle lähdettäessä oli tietenkin jo selvää, että rahat tulevat riittämään. Silti olen tarkastellut tilitietoja erityisellä tarkkuudella nämä kolme kuukautta, ja vasta elokuussa pystyin olemaan varma, että menot täällä pysyvät suurinpiirtein niissä raameissa, jotka Suomessa oli suunniteltu.

No, tämä kirjoitus ei käsittele sitä kuinka paljon meillä on tai pitäisi olla rahaa. Yritän hieman tuoda esille sitä mitä asiat täällä maksavat, ja ehkä hieman sitä mitä se paikallisille tarkoittaa. Suurin yksittäinen kuluerä meille on tietenkin vuokra. Sen päälle tulevat vielä muut asumiseen liittyvät kulut. Kirjoituksessa käytetty rahayksikkö on NIO, eli Nicaraguan cordoba. Täällä oloaikanamme yhdellä eurolla on saanut vaihdellen noin 34 - 35 cordobaa (merkkinä tässä ć). Siitä voi jokainen niin halutessaan arvioida euromääriä.

Vuokrat vaihtelevat paljon, eli niin halutessaan rahalla saa täälläkin enemmän. Halvimmillaan länkkäri saa katon pään päälle noin hintaan 2000 ć. Tähän hintaan ei ilmeisesti kuulu paljoakaan mukavuuksia, joita Suomessa pitää itsestään selvyyksinä. Toki hintaan saattaa kuulua kotieläimiä, esimerkiksi torakoita tai rottia. Kuten aiemmin olen todennut, niin kyseinen asumismuoto ei lasten kanssa lähdettäessä ollut meille vaihtoehto. Nykyään (parempia) vuokra-asuntoja tai -huoneita on löydettävissä myös netistä, mikä ei ole täällä tavallista minkään palvelun suhteen.

Asumiseen liittyy tietysti myös muita kuluja, jotka aiheutuvat kunnan tai muun toimijan tuottamista palveluista. Jos kunta noutaa roskat se maksaa 100 ć per kuukausi. Mitään astioita, johon roskat laitetaan täällä ei ole, joten roskat haetaan kolme kertaa viikossa kadun varresta. Joka toinen päivä meiltäkin viedään kadulle kaksi roskapussia. Roskaa menee meiltä kaatopaikalle siis paljon enemmän kuin Suomessa, jossa keskimäärin viemme jäteastiaan yhden pussin joka toinen päivä. Tämä johtuu kahdesta asiasta: Noin puolet roskasta on eloperäistä, joka meillä Suomessa menisi kompostiin. Lisäksi kun vessapaperia ei voi heittää pönttöön, niin sieltä tulee yksi haiseva paketti jokatoinen päivä. Jos taloon tulee vesi putkea pitkin siitä pitää maksaa noin 10 ć kuutiolta. Vesi ei toki ole meille juomakelpoista, siis jos mahataudeilta haluaa välttyä. Mielenkiintoista itselle on,  että täällä olemme käyttäneet vettä saman verran kuukaudessa kuin Suomessa, eli sen suhteen kulutustottumuksiin asuinympäristön muutos ei ole vaikuttanut.

Jos kotona tekee ruokaa, niin täällä käytettyihin kaasuliesiin 25 libran (1 lb ~ 450 g) vaihtopullo maksaa vajaa 300 ć. Meillä lähes täytenä peritty pullo kesti noin 1,5 kuukautta  ~ 3 ruoan päivätahdilla. Jos talossa on sähköt, niin sekin tietysti maksaa. Valtio subventoi köyhien sähkölaskua siten, että ensimmäiset 30 kWh maksaa noin 2,5 ć/kWh. Sen jälkeen hinta nousee noin 5 ć:an/kWh ja 100 kWh:n ylitettyä hinta onkin jo 7,5 ć/kWh. Ei ole energia täällä halpaa, edes vertailematta elintasoja. Meidän asunnon mukavuuksiin kuuluu lämmin vesi, joka tuotetaan pienikokoisella lämmittimellä. Pienestä koostaan huolimatta sen ottoteho on 12 kW. Tämän asian merkitys selvisi ensimmäisen sähkölaskun saatuamme. Pienten laskutoimitusten jälkeen selvisi, että lämpimän veden osuus laskusta oli ainakin puolet.

Kuten varmaan jo arvasitte, niin raha-aiheiset postaukset eivät jää tähän yhteen. Kirjoitan vielä ainakin ruoasta sekä muista, sekalaisista tavaroista, joiden hintoja täällä on tullut katseltua.

Aki