Tämä Nicaragua-aika on mahtava kokemus, mutta ei todellakaan aina helppoa. Suurimmaksi osaksi päivät rullaavat mukavasti eteenpäin, mutta sitten on päiviä kun kaikki kurjuus, kulkukoirat ja roskat turhauttaa ja ärsyttää. Välillä asioiden sujumattomuus harmittaa. Esimerkiksi kun pääsee lapsen kanssa lääkäristä, ei voi vielä huokaista helpotuksesta. Viimeksi oikeat lääkkeet löytyi viidennestä apteekista. On päiviä kun ikävöidään Suomen ihmisiä, omaa kotia, pihaa ja ruisleipää. On hetkiä kun sitä vaan laskee päiviä kotiinpaluun. Nämä fiilikset eivät tulleet mitenkään yllätyksenä, niistä puhuttiin koulutuksissa ja niihin osattiin varautua.
Tässäpä meidän vinkit näiden päivien varalle
1.Pitää muistaa, että koti-ikävä on normaalia ja kuuluu tähän juttuun
2. Pitää tehdä niitä juttuja mistä tykkää, vaikka leipoa jotain hyvää tai pitää yhdessä leffahetki
3. Lukea muiden etvojen blogeja (niitä hyviä kokemuksia) ja muistaa, mitä mahtavia juttuja täällä saamme kokea
4. Hakea vertaistukea. Yleensä vähintään tässä vaiheessa tajuaa, että lähes kaikki potevat jossain vaiheessa jonkinasteista koti-ikävää.
5. Halia, sylitellä ja suukotella paljon.
Tasan 89 päivää aikaa elää Nicaelämää ja sitten me taas lennetään :)
Anni
(Kuvat Taina Renkola)
.jpg)
.jpg)
Onneksi koti-ikävä on ohimenevää. Itse laskin päiviä kotiinpaluuseen erityisesti silloin kun olin kipeänä.
VastaaPoistaNyt katson kauhulla kalenteria. Aikaa tuntuu olevan jäljellä ihan liian vähän!
Minäkin huomaan, että koti-ikävä liittyy sairastamiseen, rankkaan työpäivään tai muuhun "erikoistilanteeseen". Kuitenkin on se on siedettävää, eikä mitenkään jokapäiväistä. Paljonko sulla Saana onkaan päiviä jäljellä?
PoistaAnni
Ehkä se on kuin talvi ja kesä. Kun on kesä, kaipaa talvea (no en kyllä minä ainakaan!) ja toisinpäin. Tai kiharatukkainen suoraa tukkaa. Tai Suomessa kaipaisi Etelä-Amerikkaan. Ja päinvastoin. Onneksi teillä on tarkkaan tiedossa matkan pituus. Se loppuu, sille on viimeinen päivä, nyt ei oo muuta mahdollisuutta kuin ikävöidä tai yrittää nauttia. On teillä kyllä sen verran ollut kaikenlaista koettelemusta ja jännitystä, että todellakin uskon, että on koti-ikävä! Toivottavasti saatte siellä samalla aaltopituudella olevia kavereita.
VastaaPoista
PoistaOlen miettinyt juuri tuota samaa Taina. Että kai ihmismieli monesti kaipaa sitä mitä juuri sillä hetkellä ei ole. Varmasti tullaan kaipaamaan Suomessa tätä Nicaraguaelämää. Ajattelen, että ikävä pitää kuitenkin elää ja kulkea läpi, nauttien samalla kaikesta kivasta mitä täällä on. Terkkuja!
Anni
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista