Jalka paketissa

Eilen illalla lähdimme koko porukka innoissamme näyttämään vieraallemme uutta jätskibaaria. Puoli korttelia käveltyämme kaaduin. Tajusin heti, että jalkaan sattui. Aki juoksi hakemaan kotoa kylmää. Kadulla kinttu kohti taivasta maatessa tilanteen koomisuus hymyilytti. Minut autettiin kotiin ja muut jatkoivat matkaa jätskille. Kipu ei ollut kovin kova, eikä jalka juurikaan turvonnut, joten ajattelin selvinneeni säikähdyksellä.

Koska en pystynyt varaamaan jalalle, päätin kuitenkin varmuuden vuoksi lähteä näyttämään sitä lääkärille. Eikun taksiin ja menoksi. Perille päästyä ensiksi piti valita, menenkö yleislääkärille vai maksanko enemmän ja pyydetään ortopedi katsomaan jalkaa. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Ihan vaan just in case. Aluksi pääsin odotusaulan nurkassa olevan hoitajan pisteeseen, jossa mitattiin verenpaine, pulssi ja paino. Enpä ole kuukausiin käynyt vaa'alla, mutta selvisi nyt samalla tämäkin oleellinen tieto. Ortopedi tutki jalan, otti röntgenet ja kertoi jalan murtuneen. Onneksi murtuma on pieni ja siisti. Seuraavaksi piti valita, kipsataanko jalka vai ei. Hiukan olin tässä vaiheessa ihmeissäni, eikös lääkärin kuuluisi päättää tälläiset asiat. Pienen keskusteluhetken jälkeen minulle selvisi, että lääkäri suosittelee kipsausta mikäli en pystyisi olemaan täyslevossa vajaata kuukautta. Asia oli siis sillä selvä ja nyt jalassani komeilee vielä toistaiseksi puhtaanvalkoinen kipsi. Maksaessa selvisi hiukan lääkärin kysymysten tausta; kipsaus ei nimittäin ollut mitään halpaa puuhaa. Konsultoinnin ja röntgenten lisäksi erikseen maksettiin kipsaustyöstä, luvasta ja materiaaleista. Lisäksi edellispäivänä ostamani farkut piti leikata kotona auki, jotta sain housut pois jalasta.

Pian minulle selvisi, että lentäminen puolentoista viikon päästä kipsin, kainalosauvojen, kolmen pienen lapsen ja neljän matkalaukun (ja yhden reippaan miehen) kanssa taitaa olla ylivoimainen haaste. Tässä vaiheessa ei enää naurattanut. Suomeen pääsemme kaikella todennäköisyydellä lentämään suunnitellusti vuodenvaihteessa. Miten suunnitellun loman Argentiinaan käy, on vielä auki. Toinen lisähaaste on viisumit. Me laskimme Costa Rican viisumienhakureissulla päivät niin, että viisumit ovat voimassa juuri suunniteltuun lentopäivään asti. Ylimääräisistä päivistä tosin selviää sakoilla. Me vaan maksamme sakot viisinkertaisina. Kipukin on voimistunut nyt yöllä, mutta onneksi särkylääkkeet on keksitty. Elämä ehkä vaikeutuu muutamaksi viikoksi. Kuitenkin, kun tätä ympäröivää todellisuutta katsoo, on helppo muistaa, että tämä on pikkujuttu. Kaiken kaikkiaan meillä on asiat edelleen vallan mainiosti.

Anni