Kotieläimistä

Erilaisia ja -kokoisia muurahaisia vilistää kotonamme milloin missäkin. Koska kierrätysajatus on täällä vasta kehittymässä, niin kaikki roskat laitetaan pääsääntöisesti aina samaan roskikseen. Ensimmäisissä tyhjennyksissä roskis olikin sitten täynnä kuparinruskeita, sentin pituisia murkkuja. Pian opin laittamaan biojätteet erillisiin pusseihin, jolloin muurahaiset jäteasiasta katosivatkin. Eniten meillä on kuitenkin paljon pienempiä murkkuja. Jos iltapalalla lattialle tippunutta ruokaa ei muista siivota heti pois, niin aamulla se on lähes poikkeuksetta täynnä parin millimetrin pituisia herkuttelijoita. Samoja, tai vastaavia, ötököitä löytyy lähes joka puolelta taloa, seiniltä, matoista, sohvasta... pieni kutina, joka tuntuu olevan liikkeessä on todennäköisesti muurahainen. Ilmeisesti ne elävät tämän vanhan talon seinissä, sillä niin pientä rakoa en ole löytänyt, mistä nämä eivät pääsisi kulkemaan.

Lentävistä olioista meillä on pääasiassa kärpäsiä ja moskiittoja. Satunnaisia perhosia ja lintuja (ulkona) on myös ollut. Kesä ja kärpäset. Täällä tuo ei niin pidä paikkaansa. Meillä ei ole ollut kärpäsistä riesaa kuin kaksi kertaa, ennen ja jälkeen sateiden. Nyt kun sateet ovat ohi (sadekausi, eli 'talvi') niin tulivat kärpäset. Viimeisen muutaman päivän aikana olen heittänyt roskiin kolme kärpäspaperia, eli noin 150 kärpästä. Eikä me minun mielestäni asuta missään navetassa. Nyt tilanne tuntuu hieman rauhoittuneen. Kärpäset ovat vain harmillisia, mutta moskiitoissa voi piillä myös terveysriskejä. Ne kantavat monenlaisia taudinaiheuttajia, joista vaarallisin lie dengue -virus. Varsinkin alkuaikana minä ja poika olimme täynnä puremajälkiä. Sittemmin olemme ostaneet pistorasiaan laitettavan karkottimen yökäyttöön. Ei ole tullut denguekuumetta, ja purematkin ovat vähentyneet.

Ei kutsumattomista kotieläimistä aina haittaakaan ole. On ainakin pari lajia, jotka rajoittavat olemassaolollaan edellisiä, ja varmaan muitakin. Aika alussa meille kerrottiin, että liskoja (gekko?) ei pidä yrittää häätää, sillä ne syövät kaikenlaisia pieneläimiä. Pienimmät ovat olleet niin pieniä, että niitä on jopa säikytty, sen verran vaikea niitä on havaita ennen kuin on todella lähellä. Isoimmat näkyvät seiniltä jo kaukaa. Toinen eläinryhmä, jota siedämme sen hyödyllisyyden vuoksi ovat hämähäkit. Niitäkin tuntuu olevan joka paikassa, niin ulkona kuin sisällä. Yllättävän hyvin on Annikin niistä, ja muistakin otuksista, pystynyt olemaan välittämättä. Voisi jopa sanoa, että siedätyshoitona tämä matka on ollut erityisen onnistunut.

Hieman tavanomaisempina asukkaina meillä oli jokin aika sitten kaksi kulkukissaa. Ilmeisesti kyseessä oli emo ja poikanen, sen verran läheiseltä heidän suhteensa vaikutti. Aamuisin sisäpihan portailla, sateen suojassa, kissat olivat nukkumassa toisiinsa käpertyneinä. Aluksi ne poistuivat saman tien ikkunoita avattaessa, mutta lopulta ne olivat sulassa sovussa meidän kanssa ulkona. Koskea ne eivät antaneet, enkä tosin olisi lasten myöskään antanut. Sittemmin kissoja ei enää ole näkynyt, hakivat ehkä suojaisaa paikkaa pahimpien sateiden ajaksi.

Aki